Tänään on ollut enemmän positiivinen kuin negatiivinen päivä. Eilinen oli oikeastaan ihan täysi fiasko ja tajusin, että mitä järkeä minun on listata syömisiä 23.30 yöllä, kun siinä on kuitenkin se puoli tuntia aikaa vielä lapioida jotain suuhun. Niinhän siinä kävi, että söin sitten kuitenkin eilen vielä yhden Billy's pizza-palasen, minkä johdosta päivän kalorisaldo oli yli 2000 kcal. Voi luoja.
Tänään ajattelin oikeasti ottaa itseäni niskasta kiinni ja parempaan suuntaan on menty: olen jo kolmesta kerrasta kaksi kertaa osannut sanoa itselleni ei. Onnistuin munaamaan yhden koulutehtävän joten teki mieli lohdutukseksi syödä jotain hyvää, mutta tahdonvoimalla sain itseni pysymään poissa lähikaupasta. Koulun jälkeen kävin myös koiran kanssa 1h 15 min pituisen lenkin, jonka johdosta minun teki mieli palkita itseni jollain hyvällä! Kamala oravanpyörä. Takapakki tulikin sitten siinä vaiheessa kun lähdin hakemaan kaupasta maitoa. Maidon lisäksi mukan tarttuikin 0.5 l. cokispullo.
En kyllä tajua miten saan tämän urakan onnistumaan, olen varma että ratkean vielä tämän viikon aikana. Miten naurettavaa, että aikuinen ihminen ei osaa kieltäytyä kun nenän eteen tuodaan pulla! Olen huomannut että syön sekä suruun että iloon - kuinka voin siis palkita itseni onnistuneesta päivästä, muuten kuin syömällä?
Kun taas epäonnistun, miten lohdutan itseäni, muuten kuin syömällä?
Olen niin kiintynyt kaikkeen hyvään, että en voi elää ilman niitä. Olisikohan jokin herkuttelupäivä kerran viikossa toimiva ratkaisu?
PICTURE: http://figswithbri.com/?p=15
2 kommenttia:
Mie olen naposteluhimooni ostanut joskus esim. kirsikkatomaatteja, viinirypäleitä, babyporkkanoita tms. hieman terveellisempää ja kevyempää. Ja ne on vielä hyviäkin!
elina: Kiitos kommentista!
Noita porkkanoita ja viinirypäleitä yms. kuluukin paljon jos niitä on lähettyvillä, mutta ne eivät valitettavasti poista sitä makeanhimoa :(.
Lähetä kommentti